Avainsana: aistit

Vuoden pimein päivä – pysähtymisen paikka aisteille

Vuoden pimein päivä herättää monenlaisia tunteita.
Toisille se on ihana mahdollisuus hidastaa, vetäytyä ja antaa itselleen lupa levätä. Toisille taas vuoden raskain hetki, jolloin mikään ei tunnu sujuvan ja voimavarat ovat vähissä.

Samaa kysymystä voi esittää juhannuksesta.
Valoa on silloin yllin kyllin – mutta sekään ei ole kaikille lepoa. Valon ääripäät, pimeys ja yöttömät yöt, kuormittavat meitä eri tavoin. Jokaisen oma aistisysteemi kertoo, mikä tuntuu hyvältä ja mikä vie voimia.

Juuri nyt on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan:
miksi tämä vuodenaika haastaa aisteja?
Ja miksi myös runsas valo voi olla aivan yhtä kuormittavaa?

Aistimme ovat töissä joka päivä – ympäri vuoden. Sisällä ja ulkona, kotona ja työpaikoilla. Arjen kiireessä emme vain aina ehdi kuunnella, mitä ne meille kertovat. Silti aistit yrittävät jatkuvasti ohjata meitä kohti ympäristöjä ja tapoja, jotka tukisivat hyvinvointiamme paremmin.

Monet ympäristöt on rakennettu ilman aistien näkökulmaa. Ratkaisuja ohjaavat usein tehokkuus, turvallisuus tai yksinkertaisesti se, ettei asiaa ole tullut ajatelleeksi. Siitä huolimatta aistit reagoivat – halusimme tai emme. Valo, äänet, materiaalit, hajut ja tilan mittakaava vaikuttavat meihin jatkuvasti.

Aistiystävälliset tilat ovat Olo ja Muodon toiminnan ytimessä.
Olomme on aistien välittämän tiedon summa. Ympäristön muoto vaikuttaa suoraan siihen, mitä aistimme – ja sitä kautta siihen, miltä meistä tuntuu, miten palaudumme ja kuinka hyvin pystymme keskittymään.

Nyt, kun arjen kiire ehkä hetkeksi hellittää, on hyvä pysähtyä aistien äärelle.

Millaisessa ympäristössä aistisi lepäävät?
Milloin se, mitä näet, kuulet, haistat ja tunnet, ei kiristä vaan rauhoittaa?
Missä lataat akkujasi ja pystyt keskittymään?
Millainen tila se voisi olla kotona tai työssä?
Mikä voisi muuttua, jotta aistit voisivat paremmin?

Pienetkin muutokset voivat vaikuttaa yllättävän paljon. Kun tila tukee aisteja, se tukee myös jaksamista.