TOIMINNANOHJAUS 2: Suunnittelu ja priorisointi – kun kaikki tuntuu yhtä tärkeältä

Onko sinulla joskus sellainen olo, että tekemistä on paljon, mutta et oikein tiedä, mistä aloittaa?

Työtehtäviä, kotitöitä, viestejä, puheluita, tapaamisia ja asioita, jotka pitäisi muistaa hoitaa. Ehkä kirjoitat pitkän tehtävälistan – ja huomaat sen jälkeen, että olo on entistä kuormittuneempi.

Kaikki asiat tuntuvat tärkeiltä. Kaikki pitäisi tehdä. Mielellään heti.

Mutta mistä pitäisi aloittaa?

Haaste ei välttämättä ole tekeminen. Haaste voi olla päättää, mikä tehdään ensin.

Suunnittelu ja priorisointi ovat osa toiminnanohjausta

Suunnittelu ja priorisointi ovat toiminnanohjauksen taitoja. Ne auttavat meitä hahmottamaan, mitä pitäisi tehdä, missä järjestyksessä ja milloin.

Jos nämä taidot ovat haastavia, tehtävien määrä voi tuntua helposti suuremmalta kuin se todellisuudessa on. Kun kaikki asiat pyörivät yhtä aikaa mielessä, voi olla vaikea erottaa, mikä on kiireellistä, mikä tärkeää ja mikä voisi odottaa.

Silloin voi käydä niin, että:

  1. tehtävästä toiseen siirtyminen vie paljon energiaa
  2. aloittaminen tuntuu vaikealta
  3. pieniä asioita tulee hoidettua ensin, koska ne ovat helpompia
  4. tärkeätkin tehtävät jäävät odottamaan
  5. tehtävälista kasvaa ja kuormitus lisääntyy.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei haluaisi saada asioita tehtyä tai ettei osaisi tehdä niitä. Kyse voi olla siitä, että mielessä olevan kokonaisuuden jäsentäminen ja asioiden järjestäminen tärkeysjärjestykseen vie paljon energiaa.

Kun kaikki on vain mielessä, kaikki voi tuntua yhtä tärkeältä

Jos tehtävät ja muistettavat asiat pyörivät vain päässä, niiden kokonaisuutta voi olla vaikea hahmottaa.

Kun asiat saa näkyville, päänsisäinen pyörremyrsky voi alkaa rauhoittua.

Tehtävien kirjoittaminen paperille, kalenteriin tai muuhun itselle sopivaan paikkaan voi auttaa näkemään kokonaisuuden konkreettisemmin. Samalla on helpompi arvioida, mitä kaikkea on oikeasti tehtävänä.

Visuaalinen suunnitelma ei ratkaise kaikkea, mutta se voi vähentää muistamisen kuormitusta. Kaikkea ei tarvitse pitää mielessä samaan aikaan.

Mistä kannattaa aloittaa?

Priorisointi voi tuntua vaikealta erityisesti silloin, kun kaikki tehtävät vaikuttavat tärkeiltä. Yksi tapa helpottaa päätöksentekoa on kysyä itseltään:

Mikä näistä asioista pitää tehdä tänään?

Tämän jälkeen voi miettiä:

Mikä olisi hyvä tehdä pian?

Ja lopuksi:

Mikä voi odottaa?

Kaikkea ei tarvitse ratkaista yhdellä kertaa. Usein riittää, että löytää seuraavan askeleen.

Kokeile kolmea tärkeintä asiaa

Pitkä tehtävälista voi auttaa muistamaan asioita, mutta se ei aina auta päättämään, mitä pitäisi tehdä ensin.

Voisit kokeilla, että valitset jokaiselle päivälle kolme tärkeintä asiaa. Ne voivat olla pieniä tai suuria – tärkeintä on, että ne ovat juuri sen päivän kannalta olennaisia.

Kolme tärkeintä asiaa ei tarkoita, ettet voisi tehdä mitään muuta. Se antaa kuitenkin päivälle suunnan ja auttaa palaamaan olennaiseen, jos huomaat harhautuvasi tehtävästä toiseen.

Jos kolme tuntuu liian paljolta, valitse yksi.

Yksi tehty asia on enemmän kuin kymmenen mielessä pyörivää asiaa.

Keskity yhteen tehtävään kerrallaan

Kun tehtäviä on paljon, voi tuntua tehokkaalta tehdä vähän kaikkea yhtäaikaa . Todellisuudessa jatkuva tehtävästä toiseen siirtyminen voi kuormittaa ja tehdä kokonaisuudesta entistä sekavamman.

Kokeile sen sijaan miettiä:

Mikä on se yksi asia, johon keskityn juuri nyt?

Se ei tarkoita, etteikö muita asioita olisi olemassa. Niiden vuoro tulee myöhemmin.

Voit esimerkiksi kirjoittaa seuraavan tehtävän valmiiksi näkyville. Näin sinun ei tarvitse jokaisen tehtävän jälkeen käyttää energiaa siihen, että päätät uudelleen, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Rajaa päivän tavoitteet realistisiksi

Yksi suunnittelun vaikeuksista on arvioida, kuinka paljon päivään todella mahtuu.

Saatamme tehdä pitkän listan asioista, jotka olisi hyvä saada tehtyä – mutta unohtaa ottaa huomioon ajan, siirtymiset, tauot ja sen, että myös tavallinen elämä tapahtuu tehtävien välissä.

Siksi voi olla hyödyllistä jättää kalenteriin myös tyhjää tilaa.

Kaikkea ei tarvitse tehdä tänään. Ja jos suunnitelma muuttuu kesken päivän, se ei tarkoita, että suunnittelu olisi epäonnistunut.

Hyvä suunnitelma saa joustaa.

Löydä oma tapasi suunnitella

Yksi ihminen hyötyy paperikalenterista, toinen digitaalisesta kalenterista ja kolmas tarvitsee tehtävät näkyville suurelle seinäkalenterille.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa suunnitella.

Tärkeintä on löytää sellainen tapa, joka:

  • tuntuu sinulle riittävän yksinkertaiselta
  • on helppo ottaa käyttöön arjessa
  • auttaa näkemään kokonaisuuden
  • ei itsessään vaadi liikaa ylläpitoa.

Jos suunnittelujärjestelmä on liian monimutkainen, sen käyttäminen voi muuttua jälleen yhdeksi asiaksi tehtävälistalla.

Pieni suunnitelma voi riittää

Suunnittelun ei tarvitse olla täydellistä, eikä jokaisen päivän tarvitse mennä suunnitelmien mukaan.

Joskus riittää, että pysähtyy hetkeksi ja kysyy itseltään:

Mikä on juuri nyt tärkeintä?

Sen jälkeen voi ottaa yhden askeleen.

Kun kaikkea ei tarvitse pitää yhtä aikaa mielessä ja kaikkea ei tarvitse tehdä tänään, kokonaisuus voi alkaa tuntua hieman selkeämmältä.

Ja joskus juuri se riittää helpottamaan aloittamista.

Suunnittelun tarkoitus ei ole saada sinua tekemään mahdollisimman paljon. Sen tarkoitus on auttaa sinua käyttämään energiaasi ja aikaasi siihen, mikä on juuri nyt tärkeää.

TOIMINNANOHJAUS 1, Kun aloittaminen tökkii – miten pääsen alkuun!

Aloittaminen on aika ajoin haastavaa meille kaikille. Erityisesti silloin, kun tehtävä on vähän vieras, uusi, epämiellyttävä tai yksinkertaisesti tuntuu liian isolta.

Tarpeelliset tehtävät on kuitenkin tehtävä. Mutta aina kyse ei ole motivaation puutteesta.

Et välttämättä saa hommaa tehdyksi sillä, että yrität motivoida itseäsi ajatuksella ”kun nyt vain otan itseäni niskasta kiinni, niin sitten se on tehty”. Tai että ”lopussa kiitos seisoo ja saan olla loppupäivän rauhassa”.

Joskus kyse on jostain aivan muusta.

Kun tiedät, mitä pitäisi tehdä – mutta et saa aloitettua

Erityisesti neurokirjossa aivot voivat toimia tässä kohtaa eri tavalla. Tavallisenkin arkisen tehtävän aloittaminen voi tuntua suorastaan ylivoimaiselta ja uuvuttavalta.

Tiedät, että asia pitäisi tehdä. Haluaisit ehkä tehdä sen. Mutta et vain saa aloitettua.

Ja yhtäkkiä huomaat katsovasi videoita, järjestäväsi jotain aivan muuta – tai kutovasi vielä pari senttiä sitä neuletta. 😄

Tämä ei välttämättä tarkoita, että olisit laiska tai ettet haluaisi tehdä tehtävää. Aloittaminen itsessään voi olla se vaikein kohta.

Silloin kannattaa kokeilla erilaisia aloitusstrategioita.

Pilko iso tehtävä pienempiin osiin

Yksi toimiva keino on tehtävän pilkkominen pienempiin osiin.

Kun kokonaisuus ei ole enää yksi iso ja epämääräinen ”työpöydän raivaus”, vaan joukko pieniä tehtäviä, se voi tuntua huomattavasti helpommalta aloittaa.

Esimerkiksi työpöydän raivaamisen voi pilkkoa näin:

  • Päätä, että tänään teen vain työpöydän ensimmäisen osan.
  • Ota roskapussi ja kerää kaikki roskat. Vie ne pois.
  • Kerää kaikki astiat ja vie ne keittiöön.
  • Kerää työpöydältä muualle kuuluvat tavarat.
  • Vie tavarat paikoilleen yksi kerrallaan.
  • Tee pino käsiteltäville papereille.
  • Laita tärkeät paperit paikoilleen.
  • Laita tarpeettomat paperit kierrätykseen.
  • Kerää tavarat, joille ei ole omaa paikkaa.
  • Päätä jokaisen tavaran kohdalla: säilytä, kierrätä vai roskiin?
  • Pyyhi työpöydän pinta.
  • Laita esille vain ne tavarat, joita tarvitset työpöydällä.
  • Lopeta ja huomaa, mitä sait aikaan.

Ja siinä se. Työpöytä on raivattu.

Tai ainakin osa siitä. Sekin riittää.

Mieti vain seuraavaa askelta

Sinun ei tarvitse ajatella koko projektia kerralla.

Riittää, että mietit:

Mikä on seuraava pieni askel?

Ei tarvitse miettiä, miten koko työpöytä saadaan täydelliseen järjestykseen. Ensin riittää, että otat roskapussin.

Sen jälkeen seuraava askel voi olla astioiden vieminen keittiöön.

Kun yksi asia on tehty, mietit seuraavan.

Näin iso ja ehkä uuvuttavalta tuntuva tehtävä muuttuu joukoksi pieniä tehtäviä, joista jokainen on helpompi tehdä.

Kokeile myös aikaa rajaamalla

Tehtävän voi pilkkoa myös ajallisesti.

Käytä ajastinta ja päätä, että teet tehtävää esimerkiksi 10 minuutin ajan.

Kun ajastin soi, voit lopettaa.

Tai jos huomaat, että tekeminen sujuu ja jaksat jatkaa, voit jatkaa vielä hetken.

Sinun ei tarvitse päättää etukäteen, että koko työpöytä pitää saada valmiiksi.

10 minuuttia riittää.

Kun jaksaminen ja uudenlainen tapa toimia kehittyvät, voit vähitellen pidentää aikaa.

Ja jos tarvitset tauon, pidä tauko. Jatkat sitten, kun taas jaksat.

Olet päässyt ALKUUN!

Se on tärkeä asia huomata.

Uuden tavan opettelu vie aikaa

Tehtävien pilkkominen ja ajankäytön tietoinen suunnittelu eivät välttämättä tunnu aluksi luontevilta.

Se on ihan normaalia.

Olet opettelemassa uutta tapaa tehdä asioita – ja uuden oppiminen vie aikaa.

Anna siis itsellesi aikaa opetella.

Kaiken ei tarvitse onnistua heti.

Ja muista myös huomata ja kiittää itseäsi siitä, mitä sait aikaan. ❤️ Jos tänään sait aikaiseksi vain yhden asian, sekin on yksi asia enemmän kuin eilen

Miten aistisi voivat

Vuoden pimein päivä – pysähtymisen paikka aisteille

Vuoden pimein päivä herättää monenlaisia tunteita.
Toisille se on ihana mahdollisuus hidastaa, vetäytyä ja antaa itselleen lupa levätä. Toisille taas vuoden raskain hetki, jolloin mikään ei tunnu sujuvan ja voimavarat ovat vähissä.

Samaa kysymystä voi esittää juhannuksesta.
Valoa on silloin yllin kyllin – mutta sekään ei ole kaikille lepoa. Valon ääripäät, pimeys ja yöttömät yöt, kuormittavat meitä eri tavoin. Jokaisen oma aistisysteemi kertoo, mikä tuntuu hyvältä ja mikä vie voimia.

Juuri nyt on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan:
miksi tämä vuodenaika haastaa aisteja?
Ja miksi myös runsas valo voi olla aivan yhtä kuormittavaa?

Aistimme ovat töissä joka päivä – ympäri vuoden. Sisällä ja ulkona, kotona ja työpaikoilla. Arjen kiireessä emme vain aina ehdi kuunnella, mitä ne meille kertovat. Silti aistit yrittävät jatkuvasti ohjata meitä kohti ympäristöjä ja tapoja, jotka tukisivat hyvinvointiamme paremmin.

Monet ympäristöt on rakennettu ilman aistien näkökulmaa. Ratkaisuja ohjaavat usein tehokkuus, turvallisuus tai yksinkertaisesti se, ettei asiaa ole tullut ajatelleeksi. Siitä huolimatta aistit reagoivat – halusimme tai emme. Valo, äänet, materiaalit, hajut ja tilan mittakaava vaikuttavat meihin jatkuvasti.

Aistiystävälliset tilat ovat Olo ja Muodon toiminnan ytimessä.
Olomme on aistien välittämän tiedon summa. Ympäristön muoto vaikuttaa suoraan siihen, mitä aistimme – ja sitä kautta siihen, miltä meistä tuntuu, miten palaudumme ja kuinka hyvin pystymme keskittymään.

Nyt, kun arjen kiire ehkä hetkeksi hellittää, on hyvä pysähtyä aistien äärelle.

Millaisessa ympäristössä aistisi lepäävät?
Milloin se, mitä näet, kuulet, haistat ja tunnet, ei kiristä vaan rauhoittaa?
Missä lataat akkujasi ja pystyt keskittymään?
Millainen tila se voisi olla kotona tai työssä?
Mikä voisi muuttua, jotta aistit voisivat paremmin?

Pienetkin muutokset voivat vaikuttaa yllättävän paljon. Kun tila tukee aisteja, se tukee myös jaksamista.

Mitä on nepsy valmennus?

Neuropsykiatrinen ratkaisukeskeinen (NEPSY) valmennus on käytännönläheinen ja myönteinen tapa tukea arjen ja elämänhallinnan taitoja. Sen avulla voidaan vahvistaa itsetuntoa, parantaa ihmissuhdetaitoja ja löytää keinoja sujuvampaan arkeen – koulussa, opinnoissa, työssä tai vapaa-ajalla.

Valmennuksen ytimessä on ratkaisukeskeinen ja voimavaralähtöinen ajattelu: ongelmien sijaan keskitytään siihen, miten tavoitteita voidaan saavuttaa ja mitä voimavaroja omasta arjesta jo löytyy.


Valmennus sopii kaikille, jotka haluavat:

  • kehittää arjen- ja elämänhallinnan taitoja
  • vahvistaa ihmissuhdetaitojaan
  • tukea itsetuntoaan ja itseluottamustaan

Osallistuminen ei edellytä diagnoosia – oma kokemus tarpeesta riittää.


1. Tavoitteiden asettaminen

Ensimmäisellä tapaamisella tutustutaan ja määritellään konkreettiset tavoitteet, joita kohti yhdessä lähdetään..

2. Käytännönläheisyys

Tavoitteet liittyvät aina arkeen – esimerkiksi opiskeluun, työn organisointiin, vuorovaikutustaitoihin tai vapaa-ajan hallintaan.

3. Aktiivinen tuki

Valmentaja on rinnalla kulkija: hän tukee, rohkaisee ja auttaa löytämään uusia toimintatapoja.

4. Keskittyminen arjen sujuvuuteen

Valmennus ei ole terapiaa eikä keskity psyykkisiin haasteisiin, vaan siihen, miten arjesta saadaan toimivampaa ja sujuvampaa.


  • Toteutus: tapaamiset voidaan järjestää läsnä tai etänä
  • Kesto: viisi tapaamista, 45–60 min, yleensä kerran viikossa
  • Sisältö: keskustelua, ideointia ja konkreettisia harjoituksia
  • Välitehtävät: pieniä harjoituksia arkeen tapaamisten väliin, jotta opitut asiat juurtuvat

Neuropsykiatrinen ratkaisukeskeinen valmennus on joustava, voimavaralähtöinen ja helposti lähestyttävä menetelmä. Sen avulla voi löytää uusia keinoja arjen haasteisiin, vahvistaa omia taitoja ja lisätä elämän sujuvuutta.

Se ei keskity ongelmiin, vaan siihen, mikä toimii – ja miten hyvää voi rakentaa lisää.