Miksi aloittaminen tuntuu niin vaikealta ja miksi se väsyttää enemmän kuin itse tekeminen?

Oletko koskaan huomannut, että jonkin asian aloittaminen tuntuu raskaammalta kuin itse tekeminen?

Saatat käyttää aikaa kaikenlaiseen muuhun – selaamiseen, videoihin tai “ihan pieneen tekemiseen” – mutta et oikeastaan rentoudu. Taustalla kulkee jatkuva ajatus: pitäisi jo aloittaa.

Tämä ei ole sattumaa. Eikä kyse ole laiskuudesta.


Miksi aloittaminen vie niin paljon energiaa?

Asiakkaani kanssa käyty keskustelu prokrastinaatiosta sai minut pohtimaan, kuinka paljon energiaa kuluu pelkästään aloittamisen välttelyyn.

Aika, joka oli varattu tietylle tehtävälle, kuluu johonkin ihan muuhun.
Ja vaikka tämä “muu tekeminen” on yleensä rentouttavaa, tässä tilanteessa se ei toimi niin.

Miksi? Koska mieli ei ole vapaa.

Takaraivossa nakuttaa jatkuvasti ajatus: pitäisi jo aloittaa.

Lopputuloksena voi olla yllättävä tilanne:
olet täysin uupunut – vaikka et ole saanut juuri mitään aikaan.


Kun kyse ei ole tahdonvoimasta

Tämä on meille kaikille tuttua.

Mutta erityisesti ADHD:n kanssa elävillä aloittaminen voi olla huomattavan vaikeaa. Se ei johdu motivaation puutteesta tai huonosta asenteesta.

Kyse on aivojen toiminnasta.

Aloittaminen vaatii toiminnanohjausta – kykyä käynnistää tekeminen, suunnata huomio ja ylläpitää tekemistä. ADHD-aivoille tämä voi vaatia enemmän energiaa ja erilaisia keinoja kuin neurotyypillisille.

Siksi ajatus “ota itseäsi niskasta kiinni” ei auta – se usein vain lisää kuormitusta ja turhautumista.


Miksi vältteleminen väsyttää enemmän kuin tekeminen?

Kun siirrämme aloittamista, emme oikeasti lepää.

Vaikka näyttäisi siltä, että “teen jotain kevyttä”, aivot käyvät koko ajan kahta rinnakkaista prosessia:

  • yrität rentoutua
  • samalla muistutat itseäsi tekemättömästä työstä

Tämä ristiriita kuluttaa yllättävän paljon energiaa.

Ja siksi päivän päätteeksi olo voi olla:

  • uupunut
  • turhautunut
  • pettynyt itseensä

Ajatus pyörii mielessä:
“taas yksi päivä meni ohi.”


Mitä voit kokeilla käytännössä?

Hyvä uutinen on, että aloittamista voi helpottaa pienillä, konkreettisilla keinoilla.

🔹 Rajaa tekeminen ajallisesti

Aloita pienesti.
Ajasta 20–30 minuuttia – se riittää alkuun.

Salli itsellesi 5 minuutin tauko ja jatka sen jälkeen uudella jaksolla.

Usein vaikeinta ei ole tekeminen, vaan alkuun pääseminen.


🔹 Hyödynnä body doublingia

Sovi kaverin kanssa yhteinen hetki tekemiselle – paikan päällä tai etänä.

Kumpikin tekee omia asioitaan, mutta yhdessä.
Toisen läsnäolo auttaa yllättävän tehokkaasti käynnistymään.


🔹 Tunnista omat toimintamallisi

Kaikki keinot eivät toimi kaikille.

Siksi on tärkeää pysähtyä huomaamaan:

  • milloin jumitat
  • mikä auttaa juuri sinua liikkeelle

Kun löydät omat toimivat tapasi, aloittaminen helpottuu merkittävästi.


Et ole yksin tämän kanssa

Jos tunnistat itsesi tästä, et ole yksin.

Aloittamisen vaikeus on yleistä – ja siihen on olemassa toimivia, arkeen sopivia ratkaisuja.

Jos huomaat, että sama kaava toistuu ja kuormittaa arkeasi, apua on saatavilla.
Oikeilla keinoilla arjesta voi tulla huomattavasti kevyempää.

❤️ Autan mielelläni löytämään juuri sinulle sopivat tavat päästä alkuun.

3 Pientä muutosta aistiystävällisempään tilaan

Aistiystävällinen tila ei välttämättä vaadi suurta remonttia tai täydellistä uudelleenjärjestelyä. Usein jo pienet, harkitut muutokset voivat helpottaa kuormitusta ja lisätä rauhan tunnetta arjessa. Kun ympäristö tukee aisteja, myös keskittyminen, palautuminen ja yleinen hyvinvointi paranevat.

Tässä kolme pientä mutta vaikuttavaa tapaa tehdä tilasta aistiystävällisempi.

1. Rauhoita se, mihin katse osuu eniten

Näköaisti on jatkuvasti töissä. Runsas määrä esineitä, värejä ja yksityiskohtia kuormittaa helposti, vaikka emme sitä tietoisesti huomaisi.

Aloita yhdestä näkökentästä – esimerkiksi keittiön tasosta, työpöydästä tai olohuoneen hyllystä. Kysy itseltäsi:

  • mitä tässä oikeasti tarvitaan päivittäin?
  • mikä voisi siirtyä kaappiin tai toiseen tilaan?

Kun näkyvä pinta rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu. Tämä ei tarkoita kliinisyyttä, vaan harkittua selkeyttä. Yksi esine, jolla on merkitys, toimii usein paremmin kuin monta, jotka kilpailevat huomiosta.

2. Pehmennä ääniympäristöä

Äänet kuormittavat aisteja usein huomaamatta. Kovat pinnat, kaiku ja taustamelu lisäävät levottomuutta ja väsyttävät erityisesti herkempää aistijärjestelmää.

Pehmentäviä elementtejä voivat olla:

  • tekstiilit, kuten verhot, matot tai tyynyt
  • huonekalujen sijoittelu niin, että tilassa ei ole kaikua
  • yksi rauhoittava ääni (esimerkiksi hiljainen musiikki tai luonnonääni) peittämään häiritsevää taustamelua

Jo pieni muutos voi tehdä tilasta huomattavasti miellyttävämmän olla ja työskennellä.

3. Tee yhdestä paikasta selkeä lepokohde

Aistit kaipaavat myös paikkoja, joissa ne saavat levätä. Valitse kotiin (tai työtilaan) yksi selkeä kohta, joka on tarkoitettu rauhoittumiseen – ilman suorittamista.

Lepokohde voi olla:

  • nojatuoli hyvällä valolla
  • sängyn vierus ilman ylimääräisiä ärsykkeitä
  • pieni nurkka, jossa on vain muutama tarkkaan valittu elementti

Kiinnitä huomiota siihen, miltä tila tuntuu kehossa. Onko valaistus lempeä? Tuntuuko materiaali miellyttävältä? Onko ympärillä sopivasti tilaa hengittää?

Kun aisteilla on paikka levätä, koko arki tasapainottuu.