TOIMINNANOHJAUS 2: Suunnittelu ja priorisointi – kun kaikki tuntuu yhtä tärkeältä

Onko sinulla joskus sellainen olo, että tekemistä on paljon, mutta et oikein tiedä, mistä aloittaa?

Työtehtäviä, kotitöitä, viestejä, puheluita, tapaamisia ja asioita, jotka pitäisi muistaa hoitaa. Ehkä kirjoitat pitkän tehtävälistan – ja huomaat sen jälkeen, että olo on entistä kuormittuneempi.

Kaikki asiat tuntuvat tärkeiltä. Kaikki pitäisi tehdä. Mielellään heti.

Mutta mistä pitäisi aloittaa?

Haaste ei välttämättä ole tekeminen. Haaste voi olla päättää, mikä tehdään ensin.

Suunnittelu ja priorisointi ovat osa toiminnanohjausta

Suunnittelu ja priorisointi ovat toiminnanohjauksen taitoja. Ne auttavat meitä hahmottamaan, mitä pitäisi tehdä, missä järjestyksessä ja milloin.

Jos nämä taidot ovat haastavia, tehtävien määrä voi tuntua helposti suuremmalta kuin se todellisuudessa on. Kun kaikki asiat pyörivät yhtä aikaa mielessä, voi olla vaikea erottaa, mikä on kiireellistä, mikä tärkeää ja mikä voisi odottaa.

Silloin voi käydä niin, että:

  1. tehtävästä toiseen siirtyminen vie paljon energiaa
  2. aloittaminen tuntuu vaikealta
  3. pieniä asioita tulee hoidettua ensin, koska ne ovat helpompia
  4. tärkeätkin tehtävät jäävät odottamaan
  5. tehtävälista kasvaa ja kuormitus lisääntyy.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei haluaisi saada asioita tehtyä tai ettei osaisi tehdä niitä. Kyse voi olla siitä, että mielessä olevan kokonaisuuden jäsentäminen ja asioiden järjestäminen tärkeysjärjestykseen vie paljon energiaa.

Kun kaikki on vain mielessä, kaikki voi tuntua yhtä tärkeältä

Jos tehtävät ja muistettavat asiat pyörivät vain päässä, niiden kokonaisuutta voi olla vaikea hahmottaa.

Kun asiat saa näkyville, päänsisäinen pyörremyrsky voi alkaa rauhoittua.

Tehtävien kirjoittaminen paperille, kalenteriin tai muuhun itselle sopivaan paikkaan voi auttaa näkemään kokonaisuuden konkreettisemmin. Samalla on helpompi arvioida, mitä kaikkea on oikeasti tehtävänä.

Visuaalinen suunnitelma ei ratkaise kaikkea, mutta se voi vähentää muistamisen kuormitusta. Kaikkea ei tarvitse pitää mielessä samaan aikaan.

Mistä kannattaa aloittaa?

Priorisointi voi tuntua vaikealta erityisesti silloin, kun kaikki tehtävät vaikuttavat tärkeiltä. Yksi tapa helpottaa päätöksentekoa on kysyä itseltään:

Mikä näistä asioista pitää tehdä tänään?

Tämän jälkeen voi miettiä:

Mikä olisi hyvä tehdä pian?

Ja lopuksi:

Mikä voi odottaa?

Kaikkea ei tarvitse ratkaista yhdellä kertaa. Usein riittää, että löytää seuraavan askeleen.

Kokeile kolmea tärkeintä asiaa

Pitkä tehtävälista voi auttaa muistamaan asioita, mutta se ei aina auta päättämään, mitä pitäisi tehdä ensin.

Voisit kokeilla, että valitset jokaiselle päivälle kolme tärkeintä asiaa. Ne voivat olla pieniä tai suuria – tärkeintä on, että ne ovat juuri sen päivän kannalta olennaisia.

Kolme tärkeintä asiaa ei tarkoita, ettet voisi tehdä mitään muuta. Se antaa kuitenkin päivälle suunnan ja auttaa palaamaan olennaiseen, jos huomaat harhautuvasi tehtävästä toiseen.

Jos kolme tuntuu liian paljolta, valitse yksi.

Yksi tehty asia on enemmän kuin kymmenen mielessä pyörivää asiaa.

Keskity yhteen tehtävään kerrallaan

Kun tehtäviä on paljon, voi tuntua tehokkaalta tehdä vähän kaikkea yhtäaikaa . Todellisuudessa jatkuva tehtävästä toiseen siirtyminen voi kuormittaa ja tehdä kokonaisuudesta entistä sekavamman.

Kokeile sen sijaan miettiä:

Mikä on se yksi asia, johon keskityn juuri nyt?

Se ei tarkoita, etteikö muita asioita olisi olemassa. Niiden vuoro tulee myöhemmin.

Voit esimerkiksi kirjoittaa seuraavan tehtävän valmiiksi näkyville. Näin sinun ei tarvitse jokaisen tehtävän jälkeen käyttää energiaa siihen, että päätät uudelleen, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Rajaa päivän tavoitteet realistisiksi

Yksi suunnittelun vaikeuksista on arvioida, kuinka paljon päivään todella mahtuu.

Saatamme tehdä pitkän listan asioista, jotka olisi hyvä saada tehtyä – mutta unohtaa ottaa huomioon ajan, siirtymiset, tauot ja sen, että myös tavallinen elämä tapahtuu tehtävien välissä.

Siksi voi olla hyödyllistä jättää kalenteriin myös tyhjää tilaa.

Kaikkea ei tarvitse tehdä tänään. Ja jos suunnitelma muuttuu kesken päivän, se ei tarkoita, että suunnittelu olisi epäonnistunut.

Hyvä suunnitelma saa joustaa.

Löydä oma tapasi suunnitella

Yksi ihminen hyötyy paperikalenterista, toinen digitaalisesta kalenterista ja kolmas tarvitsee tehtävät näkyville suurelle seinäkalenterille.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa suunnitella.

Tärkeintä on löytää sellainen tapa, joka:

  • tuntuu sinulle riittävän yksinkertaiselta
  • on helppo ottaa käyttöön arjessa
  • auttaa näkemään kokonaisuuden
  • ei itsessään vaadi liikaa ylläpitoa.

Jos suunnittelujärjestelmä on liian monimutkainen, sen käyttäminen voi muuttua jälleen yhdeksi asiaksi tehtävälistalla.

Pieni suunnitelma voi riittää

Suunnittelun ei tarvitse olla täydellistä, eikä jokaisen päivän tarvitse mennä suunnitelmien mukaan.

Joskus riittää, että pysähtyy hetkeksi ja kysyy itseltään:

Mikä on juuri nyt tärkeintä?

Sen jälkeen voi ottaa yhden askeleen.

Kun kaikkea ei tarvitse pitää yhtä aikaa mielessä ja kaikkea ei tarvitse tehdä tänään, kokonaisuus voi alkaa tuntua hieman selkeämmältä.

Ja joskus juuri se riittää helpottamaan aloittamista.

Suunnittelun tarkoitus ei ole saada sinua tekemään mahdollisimman paljon. Sen tarkoitus on auttaa sinua käyttämään energiaasi ja aikaasi siihen, mikä on juuri nyt tärkeää.

Body doubling voi helpottaa aloittamista

Onko sinulla joskus tehtävä, jonka tiedät kyllä olevan tärkeä, mutta aloittaminen tuntuu silti vaikealta?

Ehkä tiskit odottavat keittiössä, työpöytä kaipaisi järjestämistä tai jokin työtehtävä pitäisi saada käyntiin. Tiedät, mitä pitäisi tehdä – mutta jostain syystä ensimmäisen askeleen ottaminen tuntuu vaikealta.

Joskus ratkaisu voi olla yllättävän yksinkertainen: et tee tehtävää yksin.

Mitä body doubling tarkoittaa?

Body doubling tarkoittaa sitä, että teet jotain yhdessä toisen ihmisen kanssa – vaikka kumpikin tekisi täysin omia asioitaan.

Voitte istua samassa huoneessa, kahvilassa tai kotona. Body doubling toimii myös etäyhteydellä: voitte olla videopuhelussa samaan aikaan, vaikka kumpikin keskittyisi omaan tehtäväänsä. Ei tarvitse edes jutella tai tehdä yhdessä samaa asiaa.

Joskus auttaa jo se, että tietää toisen olevan siinä, vähän kuin hengessä mukana. 😊

Toisen läsnäolo voi auttaa aloittamaan, jatkamaan ja saamaan tehtävän myös helpommin loppuun.

Miksi aloittaminen voi olla helpompaa toisen seurassa?

Aloittaminen on osa toiminnanohjausta. Vaikeus aloittaa ei välttämättä tarkoita, että olisi laiska, saamaton tai motivoitumaton. Jos tehtävä tuntuu liian suurelta, tylsältä, epäselvältä tai kuormittavalta, ensimmäisen askeleen ottaminen voi tuntua todella vaikealta.

Toisen ihmisen läsnäolo voi tuoda tilanteeseen rakennetta ja auttaa suuntaamaan huomion siihen, mitä ollaan tekemässä juuri nyt.

Body doubling voi auttaa esimerkiksi näin:

Vähentää yksin aloittamisen kynnystä
Et ole yksin aloittamishaasteen edessä. Toisen läsnäolo voi tehdä ensimmäisen askeleen ottamisesta hieman helpompaa.

Luo lempeää ulkoista vastuuta
Toinen on siinä rinnalla, vaikka hän ei sanoisi mitään tai seuraisi tekemistäsi. Pelkkä yhteinen sovittu hetki voi auttaa pysymään tehtävässä kiinni.

Auttaa pitämään fokuksen
Muiden läsnäolo voi vähentää harhautumista ja auttaa palaamaan tehtävään, jos ajatukset tai huomio lähtevät muualle.

Tuo tunnetta yhteydestä ja turvallisuudesta
Yksin puurtamisen sijaan joku on mukana hetkessä. Sinun ei tarvitse suorittaa tai olla erityisen tehokas – saat olla juuri sellainen kuin olet.

Sopii erityisesti hankaliin tehtäviin
Body doubling voi olla hyödyllinen silloin, kun tehtävä tuntuu vaikealta, tylsältä, epämiellyttävältä tai ylikuormittavalta.

Body doubling käytännössä

Body doubling ei vaadi erityisiä järjestelyjä. Voitte esimerkiksi:

  • istua samassa tilassa ja tehdä kumpikin omia tehtäviänne
  • sopia yhteisen työskentelyhetken ystävän tai kollegan kanssa
  • olla puhelin- tai videoyhteydessä samalla, kun kumpikin tekee omia asioitaan
  • sopia, että aloitatte ja lopetatte työskentelyn samaan aikaan
  • kertoa toisillenne aluksi, mitä aiotte seuraavan hetken aikana tehdä.

Tärkeintä on löytää tapa, joka tuntuu teistä luontevalta.

Vinkki: sopikaa selkeät raamit

Body doubling toimii usein parhaiten, kun hetkelle sovitaan etukäteen muutama yksinkertainen ”sääntö” :

Mitä tehdään?
Jokainen voi valita oman tehtävänsä.

Kuinka kauan tehdään?
Esimerkiksi 20, 30 tai 45 minuuttia voi tuntua helpommin hallittavalta kuin avoin ”tehdään niin kauan kuin jaksetaan”.

Miten pidetään yhteys?
Ollaanko samassa tilassa, puhelimitse vai videoyhteydellä?

Selkeät raamit voivat vähentää myös sitä energiaa, joka muuten kuluu itse tilanteen suunnitteluun ja aloittamiseen.

Et tarvitse täydellistä motivaatiota aloittaaksesi

Usein ajattelemme, että meidän pitäisi ensin löytää motivaatio ja vasta sen jälkeen voisimme aloittaa.

Todellisuudessa asia voi olla myös toisinpäin. Joskus aloittaminen tuo mukanaan motivaation.

Joskus ensimmäinen askel ei vaadi täydellistä suunnitelmaa, valtavaa tahdonvoimaa tai erityistä inspiraatiota.

Joskus riittää, että joku toinen on siinä rinnalla.

Body doubling voi olla yksi pieni ja lempeä keino helpottaa aloittamista ja tukea toiminnanohjausta arjessa. Kaikille se ei sovi, eikä sen tarvitse toimia aina samalla tavalla. Kannattaa kuitenkin kokeilla, voisiko toisen läsnäolo tehdä jostakin hankalasta tehtävästä hieman helpommin lähestyttävän.

Ehkä seuraavan kerran, kun aloittaminen tuntuu vaikealta, sinun ei tarvitse yrittää selvitä siitä yksin.

TOIMINNANOHJAUS 1, Kun aloittaminen tökkii – miten pääsen alkuun!

Aloittaminen on aika ajoin haastavaa meille kaikille. Erityisesti silloin, kun tehtävä on vähän vieras, uusi, epämiellyttävä tai yksinkertaisesti tuntuu liian isolta.

Tarpeelliset tehtävät on kuitenkin tehtävä. Mutta aina kyse ei ole motivaation puutteesta.

Et välttämättä saa hommaa tehdyksi sillä, että yrität motivoida itseäsi ajatuksella ”kun nyt vain otan itseäni niskasta kiinni, niin sitten se on tehty”. Tai että ”lopussa kiitos seisoo ja saan olla loppupäivän rauhassa”.

Joskus kyse on jostain aivan muusta.

Kun tiedät, mitä pitäisi tehdä – mutta et saa aloitettua

Erityisesti neurokirjossa aivot voivat toimia tässä kohtaa eri tavalla. Tavallisenkin arkisen tehtävän aloittaminen voi tuntua suorastaan ylivoimaiselta ja uuvuttavalta.

Tiedät, että asia pitäisi tehdä. Haluaisit ehkä tehdä sen. Mutta et vain saa aloitettua.

Ja yhtäkkiä huomaat katsovasi videoita, järjestäväsi jotain aivan muuta – tai kutovasi vielä pari senttiä sitä neuletta. 😄

Tämä ei välttämättä tarkoita, että olisit laiska tai ettet haluaisi tehdä tehtävää. Aloittaminen itsessään voi olla se vaikein kohta.

Silloin kannattaa kokeilla erilaisia aloitusstrategioita.

Pilko iso tehtävä pienempiin osiin

Yksi toimiva keino on tehtävän pilkkominen pienempiin osiin.

Kun kokonaisuus ei ole enää yksi iso ja epämääräinen ”työpöydän raivaus”, vaan joukko pieniä tehtäviä, se voi tuntua huomattavasti helpommalta aloittaa.

Esimerkiksi työpöydän raivaamisen voi pilkkoa näin:

  • Päätä, että tänään teen vain työpöydän ensimmäisen osan.
  • Ota roskapussi ja kerää kaikki roskat. Vie ne pois.
  • Kerää kaikki astiat ja vie ne keittiöön.
  • Kerää työpöydältä muualle kuuluvat tavarat.
  • Vie tavarat paikoilleen yksi kerrallaan.
  • Tee pino käsiteltäville papereille.
  • Laita tärkeät paperit paikoilleen.
  • Laita tarpeettomat paperit kierrätykseen.
  • Kerää tavarat, joille ei ole omaa paikkaa.
  • Päätä jokaisen tavaran kohdalla: säilytä, kierrätä vai roskiin?
  • Pyyhi työpöydän pinta.
  • Laita esille vain ne tavarat, joita tarvitset työpöydällä.
  • Lopeta ja huomaa, mitä sait aikaan.

Ja siinä se. Työpöytä on raivattu.

Tai ainakin osa siitä. Sekin riittää.

Mieti vain seuraavaa askelta

Sinun ei tarvitse ajatella koko projektia kerralla.

Riittää, että mietit:

Mikä on seuraava pieni askel?

Ei tarvitse miettiä, miten koko työpöytä saadaan täydelliseen järjestykseen. Ensin riittää, että otat roskapussin.

Sen jälkeen seuraava askel voi olla astioiden vieminen keittiöön.

Kun yksi asia on tehty, mietit seuraavan.

Näin iso ja ehkä uuvuttavalta tuntuva tehtävä muuttuu joukoksi pieniä tehtäviä, joista jokainen on helpompi tehdä.

Kokeile myös aikaa rajaamalla

Tehtävän voi pilkkoa myös ajallisesti.

Käytä ajastinta ja päätä, että teet tehtävää esimerkiksi 10 minuutin ajan.

Kun ajastin soi, voit lopettaa.

Tai jos huomaat, että tekeminen sujuu ja jaksat jatkaa, voit jatkaa vielä hetken.

Sinun ei tarvitse päättää etukäteen, että koko työpöytä pitää saada valmiiksi.

10 minuuttia riittää.

Kun jaksaminen ja uudenlainen tapa toimia kehittyvät, voit vähitellen pidentää aikaa.

Ja jos tarvitset tauon, pidä tauko. Jatkat sitten, kun taas jaksat.

Olet päässyt ALKUUN!

Se on tärkeä asia huomata.

Uuden tavan opettelu vie aikaa

Tehtävien pilkkominen ja ajankäytön tietoinen suunnittelu eivät välttämättä tunnu aluksi luontevilta.

Se on ihan normaalia.

Olet opettelemassa uutta tapaa tehdä asioita – ja uuden oppiminen vie aikaa.

Anna siis itsellesi aikaa opetella.

Kaiken ei tarvitse onnistua heti.

Ja muista myös huomata ja kiittää itseäsi siitä, mitä sait aikaan. ❤️ Jos tänään sait aikaiseksi vain yhden asian, sekin on yksi asia enemmän kuin eilen

Miksi aloittaminen tuntuu niin vaikealta ja miksi se väsyttää enemmän kuin itse tekeminen?

Oletko koskaan huomannut, että jonkin asian aloittaminen tuntuu raskaammalta kuin itse tekeminen?

Saatat käyttää aikaa kaikenlaiseen muuhun – selaamiseen, videoihin tai “ihan pieneen tekemiseen” – mutta et oikeastaan rentoudu. Taustalla kulkee jatkuva ajatus: pitäisi jo aloittaa.

Tämä ei ole sattumaa. Eikä kyse ole laiskuudesta.


Miksi aloittaminen vie niin paljon energiaa?

Asiakkaani kanssa käyty keskustelu prokrastinaatiosta sai minut pohtimaan, kuinka paljon energiaa kuluu pelkästään aloittamisen välttelyyn.

Aika, joka oli varattu tietylle tehtävälle, kuluu johonkin ihan muuhun.
Ja vaikka tämä “muu tekeminen” on yleensä rentouttavaa, tässä tilanteessa se ei toimi niin.

Miksi? Koska mieli ei ole vapaa.

Takaraivossa nakuttaa jatkuvasti ajatus: pitäisi jo aloittaa.

Lopputuloksena voi olla yllättävä tilanne:
olet täysin uupunut – vaikka et ole saanut juuri mitään aikaan.


Kun kyse ei ole tahdonvoimasta

Tämä on meille kaikille tuttua.

Mutta erityisesti ADHD:n kanssa elävillä aloittaminen voi olla huomattavan vaikeaa. Se ei johdu motivaation puutteesta tai huonosta asenteesta.

Kyse on aivojen toiminnasta.

Aloittaminen vaatii toiminnanohjausta – kykyä käynnistää tekeminen, suunnata huomio ja ylläpitää tekemistä. ADHD-aivoille tämä voi vaatia enemmän energiaa ja erilaisia keinoja kuin neurotyypillisille.

Siksi ajatus “ota itseäsi niskasta kiinni” ei auta – se usein vain lisää kuormitusta ja turhautumista.


Miksi vältteleminen väsyttää enemmän kuin tekeminen?

Kun siirrämme aloittamista, emme oikeasti lepää.

Vaikka näyttäisi siltä, että “teen jotain kevyttä”, aivot käyvät koko ajan kahta rinnakkaista prosessia:

  • yrität rentoutua
  • samalla muistutat itseäsi tekemättömästä työstä

Tämä ristiriita kuluttaa yllättävän paljon energiaa.

Ja siksi päivän päätteeksi olo voi olla:

  • uupunut
  • turhautunut
  • pettynyt itseensä

Ajatus pyörii mielessä:
“taas yksi päivä meni ohi.”


Mitä voit kokeilla käytännössä?

Hyvä uutinen on, että aloittamista voi helpottaa pienillä, konkreettisilla keinoilla.

🔹 Rajaa tekeminen ajallisesti

Aloita pienesti.
Ajasta 20–30 minuuttia – se riittää alkuun.

Salli itsellesi 5 minuutin tauko ja jatka sen jälkeen uudella jaksolla.

Usein vaikeinta ei ole tekeminen, vaan alkuun pääseminen.


🔹 Hyödynnä body doublingia

Sovi kaverin kanssa yhteinen hetki tekemiselle – paikan päällä tai etänä.

Kumpikin tekee omia asioitaan, mutta yhdessä.
Toisen läsnäolo auttaa yllättävän tehokkaasti käynnistymään.


🔹 Tunnista omat toimintamallisi

Kaikki keinot eivät toimi kaikille.

Siksi on tärkeää pysähtyä huomaamaan:

  • milloin jumitat
  • mikä auttaa juuri sinua liikkeelle

Kun löydät omat toimivat tapasi, aloittaminen helpottuu merkittävästi.


Et ole yksin tämän kanssa

Jos tunnistat itsesi tästä, et ole yksin.

Aloittamisen vaikeus on yleistä – ja siihen on olemassa toimivia, arkeen sopivia ratkaisuja.

Jos huomaat, että sama kaava toistuu ja kuormittaa arkeasi, apua on saatavilla.
Oikeilla keinoilla arjesta voi tulla huomattavasti kevyempää.

❤️ Autan mielelläni löytämään juuri sinulle sopivat tavat päästä alkuun.

Mitä on nepsy valmennus?

Neuropsykiatrinen ratkaisukeskeinen (NEPSY) valmennus on käytännönläheinen ja myönteinen tapa tukea arjen ja elämänhallinnan taitoja. Sen avulla voidaan vahvistaa itsetuntoa, parantaa ihmissuhdetaitoja ja löytää keinoja sujuvampaan arkeen – koulussa, opinnoissa, työssä tai vapaa-ajalla.

Valmennuksen ytimessä on ratkaisukeskeinen ja voimavaralähtöinen ajattelu: ongelmien sijaan keskitytään siihen, miten tavoitteita voidaan saavuttaa ja mitä voimavaroja omasta arjesta jo löytyy.


Valmennus sopii kaikille, jotka haluavat:

  • kehittää arjen- ja elämänhallinnan taitoja
  • vahvistaa ihmissuhdetaitojaan
  • tukea itsetuntoaan ja itseluottamustaan

Osallistuminen ei edellytä diagnoosia – oma kokemus tarpeesta riittää.


1. Tavoitteiden asettaminen

Ensimmäisellä tapaamisella tutustutaan ja määritellään konkreettiset tavoitteet, joita kohti yhdessä lähdetään..

2. Käytännönläheisyys

Tavoitteet liittyvät aina arkeen – esimerkiksi opiskeluun, työn organisointiin, vuorovaikutustaitoihin tai vapaa-ajan hallintaan.

3. Aktiivinen tuki

Valmentaja on rinnalla kulkija: hän tukee, rohkaisee ja auttaa löytämään uusia toimintatapoja.

4. Keskittyminen arjen sujuvuuteen

Valmennus ei ole terapiaa eikä keskity psyykkisiin haasteisiin, vaan siihen, miten arjesta saadaan toimivampaa ja sujuvampaa.


  • Toteutus: tapaamiset voidaan järjestää läsnä tai etänä
  • Kesto: viisi tapaamista, 45–60 min, yleensä kerran viikossa
  • Sisältö: keskustelua, ideointia ja konkreettisia harjoituksia
  • Välitehtävät: pieniä harjoituksia arkeen tapaamisten väliin, jotta opitut asiat juurtuvat

Neuropsykiatrinen ratkaisukeskeinen valmennus on joustava, voimavaralähtöinen ja helposti lähestyttävä menetelmä. Sen avulla voi löytää uusia keinoja arjen haasteisiin, vahvistaa omia taitoja ja lisätä elämän sujuvuutta.

Se ei keskity ongelmiin, vaan siihen, mikä toimii – ja miten hyvää voi rakentaa lisää.